Menu

Ehtoollismietteitä

Viime viikolla sain tehdä toistaiseksi viimeiset ehtoolliskotikäynnit. Seuraavat käynnit ovat tuntemattoman ajanjakson päässä. Tällä viikolla koronatilanne paheni Etelä-Karjalassakin siinä määrin, että myös jumalanpalvelukset jäävät tauolle ainakin loppuvuodeksi. Tulevana sunnuntaina olisi ollut ehtoollisjumalanpalvelus.

Näissä viime viikon ehtoollishetkissä palvellessani koin samaa, mitä olen kokenut niin usein ennenkin hengellisissä palvelutehtävissä; tulin itse siunatuksi. Tulin siunatuksi kuunnellessani seurakuntamme veteraanien, pitkään Jeesusta seuranneiden mummojen rukouksia. Nämä elämän niin ilot kuin surutkin, kaiken kokeneet mummot korottivat rukouksissaan Jeesuksen ja hänen ristintyönsä aivan keskiöön. Lisäksi he siunasivat lämpimästi läheisiään, srk:mme jäseniä, minua, muiden seurakuntien jäseniä ja koko kaupungin ihmisiä sekä maatamme.

Kotiin ajellessani mietiskelin, että mitähän Jeesus ajatteli asettaessaan ehtoollisen. Miksi hän näki sen niin tärkeäksi? Jeesushan asetti ehtoollisen viimeisenä iltana ennen kuolemaansa muisto-, julistus-, ja yhteysateriaksi, jota vietetään siihen asti kun hän palaa. Ehtoollinen julistaa Jeesuksen sovitustyötä ja on osallisuutta hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa.

Ehkä yksi syy, miksi Jeesus asetti ehtoollisen, on se, miten helposti me harhaudumme sivuasioihin. Ihan hyviinkin asioihin, jotka ovat toki osa uskonelämäämme ja Jeesuksen seuraamistamme, mutta jotka eivät kuitenkaan ole siellä aivan keskiössä. Uskon, että Jeesus asetti ehtoollisen mm. sen tähden, että asettaisimme Jeesuksen ja hänen ristintyönsä aina keskipisteeseen. Se on ydin, josta hengellinen elämämme lähtee, sieltä se virtaa. Ehtoollisen viettäminen pitää huolen siitä, että jumalanpalvelus pysyy Kristuskeskeisenä. Uskon, että siellä missä ristiä julistetaan, siellä missä Jeesuksen uhrikuolemaa edestämme julistetaan, saadaan nähdä ja kokea Pyhän Hengen vapauttavaa, parantavaa ja elävöittävää vaikutusta ja voimaa. Siksikin ehtoollinen on niin tärkeä osa Jumalan kohtaamista.

Siunausta! T. Petri