Menu
 

PYHÄ HENKI LUO TERVETTÄ HENGELLISYYTTÄ (1. Tess. 5: 19-24).



JOHDANTO


Aikoinaan painiskelin seuraavan paradoksaalisen kysymyksen kanssa: Miten Pyhän Hengen ilmoitukseksi tulkittuja ilmiöitä voidaan arvioida Raamatun avulla, kun toisaalta Raamattua ei voida ymmärtää ilman Pyhän Hengen avaavaa vaikutusta. Yhä tänään askartelen saman kysymyksen edessä ja se on saanut minut etsimään tietoa sekä aihepiiristä että sen liepeiltä. 


Aikamme hengellisten ilmiöiden keskellä elävänä pastorina kiintoisaksi osa-alueeksi on muodostunut Pyhän Hengen toiminnan/toimimattomuuden pohtiminen seurakunnan keskellä. Toisaalta on tapahtunut ylilyöntejä Hengen toiminnaksi nimetyllä alueella. Valitettavasti nämä ylilyönnit ovat aiheuttaneet henkisiä ja hengellisiä haavoittumisia. Toisaalta taas ylilyöntien ja virheiden pelossa on tukahdutettu aitoa Hengen toimintaa. Ja tällöin sekä yksilön että seurakunnan hengellinen elämä on vähitellen hiipunut ja kuihtunut.


Onko olemassa sellaista hengellisyyttä, jossa satuttavat ylilyönnit voitaisiin välttää ilman Pyhän Hengen toiminnan rajoittamista? Mistä terveen hengellisyyden ja hengellisesti terveen seurakunnan voisi tunnistaa? 


Paavalin opetuksesta Tessalonikan seurakunnalle 1. Tess. 5:19-24 voidaan löytää useita hengellisesti terveen seurakunnan tunnuspiirteitä siitä näkökulmasta, että Pyhän Hengen läsnäolo ja toiminta luo tervettä hengellisyyttä ja on välttämätöntä sille. Myös näiden jakeiden ympärillä Paavali puhuu monista hengellisesti terveen seurakunnan tunnuspiirteistä. Hän puhuu aiemmin samassa luvussa hyvän tekemisestä, ilon täyteisestä elämästä, jatkuvasta rukouksesta ja kiitollisesta mielenlaadusta. Nämä kaikki ovat hedelmää terveestä hengellisestä elämästä.


1. Tess. 5: 19-24. ”Henkeä älkää sammuttako, 20. profetoimista älkää halveksuko, 21. mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on; 22. karttakaa kaikenkaltaista pahaa.23. Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. 24. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä”.



I TERVEESSÄ HENGELLISYYDESSÄ PIDETÄÄN YLLÄ PYHÄN HENGEN TULTA (j. 19)


Ensimmäinen näistä jakeista esiin nouseva asia on se, että terveessä hengellisyydessä pidetään yllä Pyhän Hengen tulta. Sitä ei yritetä sammuttaa. Sekä omassa sisimmässä että seurakunnan keskellä on mahdollista aistia, palaako siellä Hengen tuli vai ei. Eli onko siellä nähtävissä ja koettavissa Jumalan Hengen läsnäolo vai ei. Paavali pitää tätä äärettömän tärkeänä asiana. Sanoessaan, että henkeä älkää sammuttako, se voitaisiin ilmaista myös niin, että lopettakaa Hengen sammuttaminen. Ilmeisesti Tessalonikassa oli tapahtunut kehitystä, jossa oli alettu rajoittaa Pyhän Hengen vaikutusta. 


1.1. Neljä syytä Pyhän Hengen läsnäolon tärkeydelle


Miksi Paavalille Hengen läsnäolo jokaisen uskovan sydämessä ja jokaisen seurakunnan keskellä on niin tärkeä asia? Miksi hän pitää sitä terveen hengellisen elämän ja seurakunnan keskeisenä tunnusmerkkinä? Siihen on useita syitä, tässä joitakin. 


Ensinnäkin Jumalan valtakunnan työ voi pitkäkestoisesti menestyä ainoastaan PH:n voimassa ja ohjauksessa. Me emme pysty saamaan ketään ihmistä uskomaan. Ainoastaan PH voi koskettaa ihmisten sydämiä niin, että he tekevät parannuksen, ja kääntyvät ottamaan vastaan Jeesuksen saaden syntinsä anteeksi ja rauhan sydämeensä. 


Toiseksi Hengen läsnäolo seurakunnan keskellä herättää armolahjat toimimaan. Kun ne toimivat, niin Paavalin 1. Kor.1:6 mainitsemien sanojen mukaan todistus Kristuksesta on silloin vahvistettu seurakunnan keskellä. Siellä nähdään ja koetaan, että Jeesus on aivan aidosti läsnä.  


Armolahjat eivät ole ainoastaan tunnusmerkki Jeesuksen läsnäolosta, vaan ne ovat väline, jonka kautta välitetään ihmisten elämään sellaista apua suoraan Jumalan sydämeltä, jota he eivät koskaan voisi ihmisiltä saada. 


Kolmanneksi Jeesuksen seuraajien hengellinen elämä voi kukoistaa vain PH:n vaikutuksesta. Jumalan sanan ohella Pyhän Hengen kautta tulee ohjausta elämään ja päätöksentekoon. Ei kuitenkaan yli tai ohi Raamatun sanan. Pyhä Henki, Raamatun todellinen kirjoittaja, ei voi olla ristiriidassa itsensä kanssa.

 

Neljänneksi Hengen lahjat voivat toimia, ja Hengen hedelmä (Gal. 5:22-23) kasvaa vain PH:n vaikutuksesta. Paavalille tämä oli niin tärkeää, että siksi hän jyrisee Tessalonikan suuntaan, että älkää hyvät ihmiset kaventako keskuudestanne PH:n vaikutusta. 


On hyvä muistaa, että Jeesus ei harjoittanut minkäänlaista julkista toimintaa ennen PH:n kastetta. Eivät myöskään opetuslapset ennen Apt. 2 kuvattua helluntain Pyhän Hengen vuodatusta. Helluntain jälkeen Pyhän Hengen täyteys ja voima ovat tarjolla jokaiselle Jeesuksen seuraajalle.


1.2. ”Henkeä älkää sammuttako”, vertailussa Korintin ja Tessalonikan seurakunnat


Jakeessa 19 sanottiin: Henkeä älkää sammuttako. On mielenkiintoista vertailla kahta Uuden testamentin seurakuntaa, joissa meneteltiin hyvin eri tavoin tämän asian suhteen. Paavali joutui antamaan Korintin seurakunnalle selkeitä ohjeita ja tietyt rajat, joiden sisällä armolahjojen käytön tulisi tapahtua. Korintissa Hengen toimintaa ei rajoitettu, mutta armolahjojen käyttö oli ainakin osittain villiintynyttä, mopo oli lähtenyt keulimaan. Jonkinlainen karismaattinen kaaos vallitsi srk:ssa. Lisäksi srk:ssa oli pahoja moraalisia ongelmia. Paavalin ratkaisu tähän tilanteeseen ei ollut Hengen toiminnan rajoittaminen, vaan ihmisten reaktioiden ja toiminnan rajoittaminen


Korintissa oli läsnä yhtä aikaa aitoa PH:n toimintaa ja PH:n täyteyttä, mutta ihmiset menettelivät väärin. Ja se, että ihmiset menettelevät väärin, ei tarkoita automaattisesti sitä, että lähde olisi väärä, jokin muu kuin PH. Ja niinpä Paavali joutui ohjaamaan ja opastamaan, että tehkää ja toimikaa tällä tavoin, niin se aito, todellinen, taivaasta tullut säilyy terveenä teidän keskellänne. 


Tessalonikan seurakunnassa oli tehty ihan päinvastainen virhe. Siellä oli menty vastakkaiseen ojaan. Kun siellä oli nähty jotakin, mikä ei ollut Hengestä, vaan oli inhimillistä, niin sitä inhimillistä ei käännytty ohjaamaan oikeaan, vaan alettiin tukahduttaa PH:n vaikutusta. 


1.3. Voiko Pyhän Hengen läsnäolon erottaa?


Paavalin ilmaukseen ”Henkeä älkää sammuttako”, näyttää liittyvän sisäänrakennettuna ajatus, että Jumalan Hengen tulen, läsnäolon voi tunnistaa. Miten muuten voisimme tietää, että palaako se tuli, vai eikö se pala, jos ei olisi mitään välineitä sen tunnistamiseen? 


Ulkoisia välineitä Hengen tulen palamisen tunnistamiseen on esim., että se tunnistetaan siitä innosta, rakkaudesta, keskinäisestä yhteydestä ja halusta levittää evankeliumia, mikä vallitsee seurakunnan elämässä.  Se tunnistetaan seurakunnan keskellä myös siitä, vaikuttavatko siellä armolahjat. Ja edelleen se tunnistetaan ilmapiiristä. Ilmapiirin osalta tunnistamisen väline on hengellinen kokemus, koska ilmapiiri on näkymätöntä normaaleille aisteille. Se on niiden havaitsemattomissa oleva ulottuvuus. Siksi se koetaan Hengessä. 


Tässä tulee toki olla varovainen. Esimerkiksi musiikkityylit ovat kautta aikojen olleet seurakunnissa mielipiteitä jakava tekijä. Joku voi kokea, että nyt on Henki mukana musiikissa, kun tyyli on oman musiikkimaun mukainen. Ja vastaavasti kokea, että nyt Henki ei ole mukana, kun tyyli on vähän toisenlainen. Tällainen kokemus voi syntyä, vaikka molemmissa tapauksissa musiikki korottaisi Jeesusta ja sanoma olisi linjassa Raamatun sanan kanssa. Kokemusta ei voi kyseenalaistaa, mutta kokemuksen mittarin tunnistamisessa lienee tällaisessa tapauksessa tullut sekaannusta. Mittarina on ollut oma musiikkimaku.


1.4. Hengellinen kokemus vs. Jumalan sana


Edelliset kappaleet mielessä pitäen tämä jae, Henkeä älkää sammuttako, pitää sisällään tärkeän viestin. Jumalan sanan ja hengellisten kokemusten asettaminen yksioikoisesti toisiaan vastaan on harhaanjohtavaa. Ne ovat tarkoitettu kietoutumaan yhteen. Niin että Jumalan sana, PH ja ihmisten kokemus kietoutuvat yhteen ja kulkevat kohti samaa päämäärää. Ei Jumala halunnut tehdä meistä tunteettomia ihmisiä, jotka eivät pysty kokemaan mitään, vaan hän on rakentanut meidän tunnemaailmamme alueen, jossa me koemme asioita. Ja niinpä näitä ei voi yksipuolisesti asettaa toisiaan vastaan.


Aivan eri asia on, jos kokemuksia aletaan metsästää ja aletaan elää kokemuksien varassa eikä Jumalan sanan varassa. Aivan eri asia on, jos kokemukset asetetaan Jumalan sanan yläpuolelle ja Jumalan sanaa aletaan tulkita kokemuksesta käsin. Näin ei tule tehdä. 


Mutta terveessä hengellisessä elämässä saa olla myös kokemuksia. Ja silloin ne eivät ole Jumalan sanan vastakohta, vaan kulkevat samaa rataa Jumalan sanan ilmoituksen kanssa. Eli Jumalan sanaa ei tule tulkita kokemuksesta käsin, vaan kokemusta Jumalan sanasta käsin.



II TERVEESSÄ HENGELLISYYDESSÄ ARVOSTETAAN ARMOLAHJOJA (j.20)


2.1. Tessalonikan tilanne


Toinen asia, jonka Paavali ottaa esille on se, että terveessä hengellisyydessä arvostetaan armolahjoja. j. 20 ”Profetoimista älkää väheksykö”. Vaikuttaa siltä, että Tessalonikassa profetian lahjan arvostaminen oli vähentynyt sen tähden, että profetioissa oli mukana muutakin, kuin suoraan Jumalan sydämeltä tullutta. Siellä oli aidosti Jumalalta tullutta, mutta siellä oli myös ihmisen inhimillisyydestä ja ehkä rikkinäisyydestä kumpuavia omia ajatuksia mukana. Ja sen seurauksena armolahjojen yleinen arvostus oli vähentynyt. Tähän Paavali puuttuu ja tämän voisi ilmaista myös niin, että lakatkaa väheksymästä profetoimista. 


2.2. Armolahjojen väheksymisen seurauksia


Paavali näki suuren vaaran siinä, että armolahjoja alettiin väheksyä Tessalonikassa. Ilmapiirissä, jossa väheksytään, kyseenalaistetaan ja suorastaan pelätään armolahjojen toimintaa, lahjojen kantajat voivat lannistua. Kynnys palvella armolahjoilla voi entisestään nousta. Silloin yliluonnollinen elementti tukahtuu seurakunnan keskellä. Silloin ihmisiltä riistetään sitä Jumalan heille tarkoittamaa apua, joka voi tulla vain armolahjojen vaikutuksesta. 


2.3. Armolahjojen innokas tavoittelu


Jos ilmapiiri on väheksyvä armolahjojen suhteen, se vähentää armolahjojen innokasta tavoittelua. Raamattu ohjaa meitä 1. Kor. 12 ja 14 tavoittelemaan innokkaasti kaikkia armolahjoja ja erityisesti profetoimisen lahjaa. 


Joten terveessä srk:ssa armolahjoja arvostetaan. Niistä saadaan se yhteinen hyvä, rakennus, rohkaisu, lohdutus jota armolahjojen kautta meille välitetään. Joten jos sinulla on jokin armolahja, ole rohkea sen käytössä. Meidän ei tarvitse olla täydellisiä. Ei armolahjojen käytössä eikä missään muussakaan. Me olemme kaikki keskeneräisiä ja yhdessä toinen toistamme tukien matkalla kohti taivaan kotia. 


Armolahjojen käytössä parempi on sanoa, että koen näin ja näin, tutki ja arvioi sitä Jumalan edessä ja Raamatun kautta, kuin auktorisoida sanoma Jumalan äänenä tähän tapaan: Herra sanoo näin ja näin. Se säästää sekä sanoman tuojaa, että sanoman kohdetta. 



III TERVEESSÄ HENGELLISYYDESSÄ ARVOKASTA EI HYLÄTÄ SIKSI, ETTÄ MUKANA ON MYÖS ARVOTONTA (J. 21-22)


3.1. Koetelkaa kaikki ja pitäkää se mikä on hyvää


Kolmas asia, johon Paavali kiinnittää huomiota, on se, että terveessä hengellisyydessä arvokasta ei hylätä siksi, että mukana on myös arvotonta. Hän sanoo, että koetelkaa kaikki, ja pitäkää se, mikä on hyvää. Karttakaa kaikenlaista pahaa


Paavalin ohje profetoimisen ja hengellisten virtausten arvioimiseen on hyvin yksiselitteinen. Hän sanoo, että kaikki tulee koetella, ja hyvästä tulee pitää kiinni. Nämä jakeet eivät päästä helpolla. Meitä ei kehoteta lokeroimaan ihmisiä tai palvelutehtäviä tai seurakuntia, vaan perusasenteen pitäisi olla positiivinen, hyvän etsiminen. Raamatullisen koettelemisen lähtökohta on aina se, mitä tässä on hyvää. ”Mutta koetelkaa kaikki, ja pitäkää se mikä on hyvää”


Arvokkaan erottaminen arvottomasta voi olla joskus haastavaa. Se voi vaatia omaa sisäistä kasvua ja oman Jumalan sanan tuntemuksen syvällistymistä ja sen kautta omien hengellisten aistien terästymistä. Voi vaatia paljon hengellistä kasvua, että osaa löytää ja erottaa arvokkaan inhimillisestä ja tarttua siihen arvokkaaseen kiinni. 


3.2. Leimaamisen helppous ja seurausten vaikeus


Paljon helpompaa on leimaaminen. Kun joku kerran epäonnistuu profetoimisessaan siten, että mukana on vähän enemmän inhimillisyyttä, omia mielipiteitä, niin paljon helpompaa on sanoa, väärä profetia, kuin analysoida ja tutkia, Herra mikä tässä on hyvää. Mikä tässä on sellaista, josta minun tulisi ottaa opiksi? Mikä tässä on sellaista, jota sinä haluat minulle tai meille tämän kautta sanoa?


Valitettavasti leimaamisella on seurakuntien ja kirkkojen historiassa tehty paljon virheitä. Jos leimaamme toinen toistamme, niin leimoilla on taipumus pysyä senkin jälkeen, kun ihmisen kasvuprosessi on mennyt eteenpäin. Senkin jälkeen, kun hän on oppinut jotain sellaista, jota ei ollut vielä oppinut silloin, kun sai sen leiman otsaansa. 


Ja siksi leimaamisella on taipumus sulkea ajatusmaailmassamme ihminen sen ulkopuolelle, mitä me jokainen omassa elämässämme jatkuvasti ja välttämättä tarvitsemme. Me tarvitsemme sitä, että meille annetaan aidon kasvun mahdollisuuksia. Me tarvitsemme sitä, että meidän keskeneräisyyttämme ei tuomita. Me tarvitsemme sitä, että meitä armahdetaan ja meidät hyväksytään. Me tarvitsemme uusia mahdollisuuksia. 


3.3. Miksi arviointia tarvitaan?


Paavali kutsuu meitä vähän niin kuin kullankaivajan tai timantin etsijän työhön. Etsimään sitä mikä on arvokasta ja hyvää. Sellaista, mihin voi tarttua kiinni, ja millä voi rakentaa omaa elämäänsä ja toisten elämää. Kyse on hyvin hienojakoisesta arvioimisesta. Sen erottamisesta, mikä missäkin sanomassa, ilmiössä ja virtauksessa on hyvää, ja mikä ei. 


Miksi näin? Siksi, että yksinkertaisesti pyhän Jumalan näkökulmasta mikään, mihin ihminen koskee, ei ole enää täysin puhdasta. Vaan me kaikki tarvitsemme kaikessa Jumalan syvää ja ihmeellistä armoa. Ts. läsnä voi olla yhtä aikaa Jumalalta saatua ja arvokasta ja inhimillistä erehtyväisyyttä ja arvotonta. 


3.4. Tila keskeneräisyydelle


Jaakob, Jeesuksen velipuoli lausuu hyvin lohdulliset sanat:  


Jaak. 3:2 ”Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa”. 


Tämä seurakunnan johtaja kertoo itsensä mukaan lukien, että me kaikki hairahdumme monin tavoin. Eli hän sanoo, että olimmepa keitä tahansa, olemme aina keskeneräisiä.


Siksi meillä täytyy olla tilaa keskeneräisyydelle ja rikkinäisyydelle, koska muuten meillä ei ole tilaa meille


Olemme kaikki keskeneräisiä ja kuka milläkin tavoin ympäröivän maailman rikkomia. Siksi on oltava tilaa kasvuhaasteille ja on oltava tilaa armolle. Läsnä voi yhtä aikaa olla PH:n vahvaa toimintaa ja rikkinäisten ihmisten reaktioita Jumalan toimintaan. Ja joskus voi olla niin rikki, niin hajalla, joskus psyyke voi pysyvämminkin olla sellaisessa tilassa, että reaktioitaan ei pysty hallitsemaan. Siksi on tärkeää olla hyvin armollisia, taidollisia ja ymmärtäväisiä näissä tilanteissa. Jumala rakastaa meitä kaikkia ehdoitta. 


3.5. Ratkaisu Korintin seurakunnan ongelmiin


Korintin seurakunta, jota jo käsiteltiin, on esimerkki tästä, erityisesti kielilläpuhumisen osalta. Paavali sanoo, että PH:n kosketus Korintissa oli aito ja voimakas, mutta ihmiset ohjasivat sen käyttöä väärään suuntaan. Ja ratkaisuna ei ollut sen julistaminen, että kielilläpuhuminen olisi jotenkin vinoa itsessään, ainoastaan se suunta mihin ihmiset sitä veivät, oli vähän vinoutunutta ja sitä tarvitsi oikaista. Ihmisten on siis mahdollista ohjailla aidosti Jumalalta tullutta väärään suuntaan. 


Uskon, että näin on valitettavan monta kertaa käynyt herätysliikkeiden historiassa. Ehkä monessa tapauksessa kyseessä on ollut alun perin aito ja PH:stä lähtöisin ollut liikehdintä, ja sitä sitten ihmiset ovat ohjanneet virheellisiin suuntiin. Ei ole osattu erottaa toisistaan PH:n kosketusta ja rikkinäisen ihmisen reaktiota PH:n kosketukseen. Ja kun ei olla osattu erottaa, on ajateltu joko niin, että reaktioiden täytyi olla PH:stä, tai sitten niin, että jos reaktiot eivät ole PH:stä, niin ei siitä ole koko liikehdintäkään. Ihminen pystyy aidosti PH:stä syntynyttä toimintaa ohjaamaan väärään suuntaan tai reagoimaan rikkinäisyydestään käsin hämmentävällä tavalla Jumalan kosketukseen. Mutta se ei tee välttämättä Jumalan kosketusta tyhjäksi. 


3.6. Koettelun tasot


3.6.1. Onko sisältö Raamatun mukainen?


Kun koettelemme, meidän tulisi aloittaa sitä, että onko kaikki se mitä esitetään, tai onko mikä osa siitä mikä esitetään, Raamatun mukaista. Tärkein koettelu on aina se, onko sisältö Raamatun mukainen. Onko sanoma linjassa Jumalan sanan kanssa? Jumalan sana on se ylin auktoriteetti. Mutta koetella tulee muillakin tasoilla.


3.6.2. Mikä on sanoman tuojan asenne? 


Onko sanoman tuojan asenne rakentava, nöyrä, vai onko se kenties kova ja tuomitseva. Joku esitti joskus termin ”nöyrä totuus”, joka sopinee hyvin tähän. Uskon sen olevan totuutta, joka esitetään nöyrästi. Se esitetään samalta tai alemmalta tasolta kuin keskustelukumppani on. Totuudella on varaa olla nöyrä. Totuuden ei koskaan tarvitse olla kovaa, hajottavaa, tuomitsevaa ja ylimielistä. 


3.6.3. Mikä on opetuksen tai palvelutyön hedelmä? 


Edelleen koetteluun kuuluu hedelmän arviointi. Mikä on opetuksen, sanoman tai kokemuksen hedelmä? Itse olen harvemmin ulospäin näkyviä ilmiöitä kokenut, tällainen suomalainen junttura mies kun olen, mutta sisäisesti kyllä usein. Kerran lysähdin penkille Pyhän Hengen vaikutuksesta. Enkä ollut ainoa. Oli kymmeniä muitakin. Tätä oli edeltänyt noin puolen vuoden mittainen nuorten säännöllinen rukous. Sen seurauksena moni uudistui tai tuli ensimmäistä kertaa uskoon. Minäkin sain mukana uudistua uskossani. Viimeisten joukossa. Moni tuosta joukosta on tänä päivänä kokoaikaisesti tai oman toimensa ohella hengellisessä työssä. Minäkin, vaikka taas viimeisten joukossa. 


Ajattelen, että jos jostain ilmiöstä seurauksena on, että ihmiset vuosien jälkeenkin yhä rakastavat Jeesusta, palvovat Jumalaa ja palvelevat lahjoillaan seurakunnissa innokkaasti, sydän tulta täynnä, ovat menneet evankeliumin työhön, lähetystyöhön, ihmisiä tulee uskoon ja kasvaa uskossa, sydämen haavat saavat hoitoa, niin ei sellainen voi olla vihollisesta lähtöisin. Mutta se ei tee tyhjäksi sitä, että paikka paikoin tulee inhimillisyyttä, harha-askeleita ja ”astian makua” mukaan. Ja missä toimintaa ohjataan virheellisiin suuntiin, myös hedelmä on toisen näköistä. 


3.6.4. Millaista ilmapiiriä sanoma tai sanomat synnyttävät?


Koetteluun kuuluu myös sen arvioiminen, millaista ilmapiiriä syntyy. Onko ilmapiiri toivoa täynnä vai ahdistava, armollinen vai vaativa, uskoa sytyttävä vai lannistava, turvallinen vai turvaton, hoitava vai rikkova. Paavali sanoo, että kun koettelu on käyty, ja sieltä on löydetty jotain hyvää, niin tarttukaa siihen hyvään kiinni. Kun koettelu on käyty, ja sieltä löytyy jotain arvotonta, hylätkää se. Kun koettelu on käyty, ja sieltä löytyy suoranaisesti jotain sellaista, joka on pahaa, niin älkää ainostaan hylätkö sitä, vaan karttakaa sitä myös, koska sen kanssa ei pitäisi olla mitään tekemistä. 


3.7. Ohi Raamatun meneviä virtauksia


Ja onhan meillä tälläkin hetkellä maailmanlaajuisesti hengellisessä kentässä sellaisia ilmiöitä, ja asioita, joita tulee karttaa. Uusapostolisuuden äärimuodot, jossa joku henkilö korottaa itsensä muiden ihmisten, jopa seurakuntien yläpuolelle, Raamatun sanan yläpuolelle, se on hylättävää, kartettavaa. Myös menestysteologiset virtaukset ovat saaneet paljon rikkinäisyyttä, haavoja ja ylimääräisiä taakkoja ihmisissä, kun ihmisen usko tai syntisyyden määrä on ehdollistettu taloudelliseen menestykseen, terveyteen, onnistumiseen ym.


Itse asiassa Raamattu lupaa paljon enemmän kuin ajallista rikkautta, kauneutta, terveyttä jne. Se lupaa iankaikkisen elämän taivaassa jokaiselle Jeesukseen uskovalle ja tässä ajassa sen, että ylösnoussut, syntimme sovittanut Jeesus on rinnallamme ja voimanamme vaikeinakin päivinä.


Ylipäätänsä sellainen tulisi hylätä, mikä viedään äärimmäisyyksiin, yli sen mikä on kirjoitettu ja jossa esim. uusi ilmoitus, ihmisen kokemus tai armolahja asetetaan Jumalan sanan yläpuolelle. On hyvä pyrkiä säilyttämään tasapaino, ei hylätä kaikkea vähänkin ylimeneväksi kokemaamme, vaan ainoastaan se, mikä menee yli sen, mikä on kirjoitettu. 



IV TERVEESSÄ HENGELLISYYDESSÄ ELETÄÄN RAUHASTA JA LUOTTAMUKSESTA KÄSIN (J. 23-24)


Sitten vielä hyvin tärkeä asia. Terveessä hengellisyydessä. eletään rauhasta ja luottamuksesta käsin. 


Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.  Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä.” 


4.1. Terve hengellisyys luo turvaa, ei pelkoa


Paavali uskoi aivan täysin siihen, että siellä missä Tessalonikalaisten hengellisyys oli tavalla tai toisella puutteellista tai vinoutunutta, Jumala kykenee tekemään sen hengellisyyden terveeksi. Hän sanoo että rauhan Jumala tehköön tämän. Ja sitten hän vielä j. 24 jatkaa: ”Hän on sen myös tekevä”. Hän luottaa siihen, hän luottaa Jumalan suuruuteen ja varjelevaan voimaan. Ihmisen koko olemusta koskettava Jumalan pyhittävä vaikutus saa aikaan tervettä hengellisyyttä. Paavali kutsui lukijoitaan ankkuroitumaan rauhan ja uskollisuuden Jumalaan. 


Mitä ikinä hengellisessä kentässä liikkuukaan, meidän ei tarvitse asennoitua elämään pelosta käsin, väärän pelosta käsin. On hyvin ahdistavaa hengellistä elämää, jos eletään kokoajan pelosta käsin, olkoon se pelko millaista hyvänsä. Jotkut elävät tätä hengellistä elämäänsä jatkuvasti väärän pelosta käsin. Pikkupiruja ollaan löytävinään vähän joka puolelta. 


4.2. Jeesuksen ristintyön voima


Kun Jeesus kuoli ristillä sinun ja minun puolesta, niin hän kutsui meidät turvaan ja lepoon. Ja hän tulee pitämään meistä huolen. Hän kykenee pitämään huolen, koska hän antoi oman elämänsä ristillä syntiemme tähden. Ja hän kykenee antamaan rauhan, levon ja turvan kaikkien ilmiöiden ja virtausten keskellä. Meidän ei tarvitse elää pelosta käsin. Meidän tarvitsee elää kristuskeskeisyydestä käsin. Ja kun Jeesus saa olla elämämme keskipiste, niin olemme täysin turvassa. Jumalan työ menee meissä eteenpäin. Jumalan pyhittävä vaikutus menee meissä eteenpäin. Saamme levätä Jumalan uskollisuuden varassa. Hän varjelee omiaan. 


Eksyminen ei ole niin helppoa kuin toisinaan luullaan. Profeetta Jesaja (Jes. 35:8) kertoo pelastuksen valtatiestä ja sanoo, että siltä tieltä eivät eksy hullutkaan. Jeesuksen työ on jotain niin voimakasta, niin varjelevaa, niin suojelevaa, että ei se eksyminen ihan itsestään tapahdu. Jos otamme harha-askeleita, niin Jumala on uskollinen ja tökkii meitä takaisin oikealle tielle. Ja jos olemme antaneet jollekin toiselle väärän neuvon, ja hän on ottanut sen neuvon perusteella harha-askeleita, niin Jumala armahtaa sekä häntä että meitä ja taas kädellänsä ohjaa oikeaan suuntaan. Kristityn elämä on prosessi, joka eletään Jumalan uskollisuuden suojissa, Jumalan armon suojissa, Jeesuksen veren suojissa. Hän on sen tekevä. Meidän ei tarvitse elää pelosta käsin. 



4.3. Jeesus elämän keskipisteenä ja päämääränä tuo rauhan ja levon


Rauha ja luottamus voivat vallita ainoastaan siellä, missä Jeesus on elämän keskipiste ja elämän päämäärä. Ja siksi Paavali vielä sanoo: 


Säilyköön koko teidän henkenne, sielunne, ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen”


Siihen päämäärään, ikuiseen päämäärään asti, kun Hän tulee hakemaan omansa luokseen. Ja siellä missä elämä on ankkuroitu Kristukseen, siellä missä elämä on ankkuroitu myös Kristuksen paluuseen, tietoisuuteen ja odotukseen että hän tulee takaisin ja Raamatun totuuteen, sen hyväksymiseen ja noudattamiseen, siellä ollaan tosi turvassa. Sen turvallisempaa paikkaa ei ole maailmassa kuin Jeesuksen sylissä, ja sieltä ei meitä kyetä ryöstämään pois. Näin sanoo Jeesus itse. Ole siis turvallisella mielellä, kukaan ja mikään ei voi riistää sinua Jumalan rakkaudesta ja Jeesuksen käsistä. Room. 8:35–39; Joh. 6:37.


Room. 8:38-39, ”Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”.

Joh. 6:37. ”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos”

Siunattua helluntaita kaikille tänne saakka päässeille, sekä myös niille, jotka eivät vielä ole tänne saakka päässeet ja vielä niillekin, jotka matkan varrelle uupuivat! 

T. Petri